Kuka saa ja kenelle annetaan?
Kesätöitä nimittäin!
Alkuvuodesta kesätyönhaku käy taas kuumimmillaan. Mattimyöhäset toki koittavat onneaan vielä myöhemmin keväällä. En ole vielä kuullut kenenkään erityisesti nauttivan kesätöiden hakemisesta.
Itse hakeminen on mielestäni kyllä rasittavaa. Täytyy koittaa päivästä toiseen raapustaa hakemuksia, joissa kertoo kuinka erinomainen ihminen kerrassaan on ja kuinka aikaisempi työkokemus on tehnyt sinusta rautaisen ammattilaisen milloin mihinkin. Monet työnantajat tuovat myös lisämaustetta tähän hakemiseen käyttämällä omia työnhakujärjestelmiään, joihin ei riitä pelkka ansioluettelon ja hakemuksen lähettäminen, vaan niihin sisältyviä asioita kysellään mitä hankalimmilla kaavakkeilla. Kunniamaininnan ansaitsee Kela, jonka kryptinen järjestelmä on Facebook-kirjoittelun mukaan aiheuttanut hampaiden kiristelyä muillekin.
Työnhakemisessa tuntuu vallitsevan ikuinen paradoksi: et saa töitä kun sinulla ei ole työkokemusta ja et saa työkokemusta kun et saa töitä. Aikuiset paasaa, että kyllä tekevälle töitä löytyy ja ei kukaan tule kotoa töihin hakemaan. Olen molemmista väitteistä eri mieltä. Työmarkkinat ovat muuttuneet, eikä kaikille reippaille nuorille sopivia hanttihommia ole tarjolla entiseen malliin. Kun iso osa töistä menee tunnetusti suhteilla, nuoria kyllä pyydetään usein vanhempien tai vanhempien tuttujen työpaikoille töihin ihan hakemattakin. Niiden varaan harvalla kannattaa kuitenkaan laskea, se on totta.
Ennen kaikkea opiskelijoita kiinnostaa tietenkin oman alan työt: niissä pääsee näkemään onko ala itselle sopiva, voi luoda arvokkaita suhteita alalle, ja mikä tärkeintä, saa hyvännäköisiä CV-merkintöjä! Opiskeltavat asiatkin saattavat aueta ihan uudella tavalla kun niitä pääsee näkemään käytännössä. Oman alan työkokemusta saa helpommin jos nöyrtyy ja suostuu tekemään töitä palkatta keräten pelkkiä opintopisteitä. Tämä taitaa olla minullakin edessä, vaikka kyllähän raha aina opiskelijalle kelpaisi.
En tiedä johtuuko se tiedekuntamme ilmapiiristä, itsestäni vai molemmista mutta minäkin olen alkanut stressaamaan kesätöistäni ja tulevasta urastani. Ajattelen, että työ ei ole itseisarvo, enkä aio määritellä itseäni työni kautta. Välillä nämä pääsevät unohtumaan kesätyöpaniikin vallatessa mieleni. Täytyy muistaa, että ei se maailma siihen kaadu jos ei jonakin kesänä saa töitä tai jos oman töiden saamisessa kestää vähän kauemmin. Onhan sitä elämässä muutakin kuin työnteko!
PS. Se on kyllä hauskaa seurattavaa kun kaverit ovat koko kevään paineissaan aina kun joku vieras numero soittaa. Luulevat, että tuleva työnantaja sieltä soittelee, mutta se onkin sisko kaverinsa puhelimesta, puhelinmyyjä tai jotakin vastaavaa.
PPS. Oikeustieteen opintojen yksi hyvä puoli on se, että läsnäolopakkoa on niin vähän. Voi pakata kirjat rinkkaan ja lähteä viikoksikin reissuun, kunhan muistaa reissussakin lukea välillä.
Alkuvuodesta kesätyönhaku käy taas kuumimmillaan. Mattimyöhäset toki koittavat onneaan vielä myöhemmin keväällä. En ole vielä kuullut kenenkään erityisesti nauttivan kesätöiden hakemisesta.
Itse hakeminen on mielestäni kyllä rasittavaa. Täytyy koittaa päivästä toiseen raapustaa hakemuksia, joissa kertoo kuinka erinomainen ihminen kerrassaan on ja kuinka aikaisempi työkokemus on tehnyt sinusta rautaisen ammattilaisen milloin mihinkin. Monet työnantajat tuovat myös lisämaustetta tähän hakemiseen käyttämällä omia työnhakujärjestelmiään, joihin ei riitä pelkka ansioluettelon ja hakemuksen lähettäminen, vaan niihin sisältyviä asioita kysellään mitä hankalimmilla kaavakkeilla. Kunniamaininnan ansaitsee Kela, jonka kryptinen järjestelmä on Facebook-kirjoittelun mukaan aiheuttanut hampaiden kiristelyä muillekin.
Työnhakemisessa tuntuu vallitsevan ikuinen paradoksi: et saa töitä kun sinulla ei ole työkokemusta ja et saa työkokemusta kun et saa töitä. Aikuiset paasaa, että kyllä tekevälle töitä löytyy ja ei kukaan tule kotoa töihin hakemaan. Olen molemmista väitteistä eri mieltä. Työmarkkinat ovat muuttuneet, eikä kaikille reippaille nuorille sopivia hanttihommia ole tarjolla entiseen malliin. Kun iso osa töistä menee tunnetusti suhteilla, nuoria kyllä pyydetään usein vanhempien tai vanhempien tuttujen työpaikoille töihin ihan hakemattakin. Niiden varaan harvalla kannattaa kuitenkaan laskea, se on totta.
Ennen kaikkea opiskelijoita kiinnostaa tietenkin oman alan työt: niissä pääsee näkemään onko ala itselle sopiva, voi luoda arvokkaita suhteita alalle, ja mikä tärkeintä, saa hyvännäköisiä CV-merkintöjä! Opiskeltavat asiatkin saattavat aueta ihan uudella tavalla kun niitä pääsee näkemään käytännössä. Oman alan työkokemusta saa helpommin jos nöyrtyy ja suostuu tekemään töitä palkatta keräten pelkkiä opintopisteitä. Tämä taitaa olla minullakin edessä, vaikka kyllähän raha aina opiskelijalle kelpaisi.
En tiedä johtuuko se tiedekuntamme ilmapiiristä, itsestäni vai molemmista mutta minäkin olen alkanut stressaamaan kesätöistäni ja tulevasta urastani. Ajattelen, että työ ei ole itseisarvo, enkä aio määritellä itseäni työni kautta. Välillä nämä pääsevät unohtumaan kesätyöpaniikin vallatessa mieleni. Täytyy muistaa, että ei se maailma siihen kaadu jos ei jonakin kesänä saa töitä tai jos oman töiden saamisessa kestää vähän kauemmin. Onhan sitä elämässä muutakin kuin työnteko!
PS. Se on kyllä hauskaa seurattavaa kun kaverit ovat koko kevään paineissaan aina kun joku vieras numero soittaa. Luulevat, että tuleva työnantaja sieltä soittelee, mutta se onkin sisko kaverinsa puhelimesta, puhelinmyyjä tai jotakin vastaavaa.
 |
| Innokasta esineoikeuden lukemista vaihteen vuoksi Itä-Suomen yliopiston lukusalissa. |
PPS. Oikeustieteen opintojen yksi hyvä puoli on se, että läsnäolopakkoa on niin vähän. Voi pakata kirjat rinkkaan ja lähteä viikoksikin reissuun, kunhan muistaa reissussakin lukea välillä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Se julkaistaan mahdollisimman pian.