Avaruuskulttuuri on jo täällä

Näin sunnuntain myöhäisillan kunniaksi ajattelin purkaa tajuntaani ja ajatuksiani opiskelemisesta sekä tulevaisuudesta. Suunnitelmien mittakaava lukion aikana oli melko lyhyt, maksimissaan kymmenen vuotta ja leipätyönsä ruotiminen rajoittui lähinnä siihen, mikä sattuu kiinnostamaan. Kulttuuriala oli jo piirtoharrastuksen myötä varmistunut vahvaksi kandidaatiksi aikaisesa vaiheessa, siellä yläasteen tienoilla, ja sen takia hakeuduinkin kuvataidelinjalle Rovaniemen Lyseonpuiston lukioon. Vaikka kulttuuriala onkin perustuen omiin taitoihin melko suoraviivainen suunta elämälle, on tieto - aivan kuten sanonta menee, lisännyt tuskaa.

Kylmä fakta on, että kulttuurialalla on Suomessa ylitarjontaa. Varsinkin median puolella työllistymisestä oli kevään 2011 yhteishaun aikana paljon uutisointia, mitä sai lukea ja mistä sai vanhemmilta kuulla. Tiesin siis hakiessani audiovisuaalisen mediakulttuurin linjalle, ettei ajatus rahan ansaitsemista tue valintaani. Lukion aikana suunnitelmat menivät suurinpiirtein niin, että lakki päähän, toikkari kouraan, intti alta ja elämä voi alkaa, vaan nykytilanteessa naiivi ja pieni mielikuva on melkolailla särkynyt, mutta ei nyt sorruta itseriittoiseen masisteluun. Silloin tällöin tulevaisuus ahdistaa, mutta sehän ahdistaa kaikkia. Jos elannon epävarmuus ei pelota, niin ainakin pariutuminen toisen ihmisen kanssa tai vapauden menettämisen pelko aiheuttaa unettomia öitä.

Tulevaisuutta summatessa minulle järkevin vaihtoehto on ajatella pelkkien työmarkkinoiden sijaan omaa taitojen valikoimaa. En ala neuvomaan työn hakemisessa tai eri seikoissa, mitä kannattaa työhaastatteluissa ottaa huomioon, vaan yritän tarjota omaa näkökulmaani, että joku saa yöllä nukkumattia hihasta kiinni ja saa ladattuja akkujansa. Minulle on suotu luovat aivot ja jonkin verran hienomotorisia taitoja liittyen piirtämiseen. Nämä ovat erikoistaitoni ja vahvuuteni töitä miettiessä. Jos ne eivät kelpaa työnantajalle, niin sitten on yritettävä itsekseen, omalla toiminimellä. Vaihtoehtoja on aina, ja jos ei hengenpitimikseen parempaa saa, ei huolta. P*skaduuneja ei ole olemassa. On kettumaisia, raskaita, helppoja ja hauskoja hommia.

Punainen lankani on tarjota muille mahdollisesti ahdistusta poteville lohtua ja tsemppiä. Joka tapauksessa, vaikka kuinka elämänsä suunnittelee niin, että jossain vaiheessa voi toteuttaa ne perinteiset ihmistarpeet, elämässä tulee vastoinkäymisiä. Niiltä ei voi välttyä, mutta tilanteeseen voi sopeutua. Looginen jatkumo on, että elääkseen ja onnistuakseen kannattaa tehdä parhaansa.

Seuraavana perjantaina 2.3. starttaa Poronkusema käyntiin (lisätietoa osoitteesta http://www.artikla.com/poronkusema). Juhlahumun koputtaessa oveen itseäni koskettaa vaikea päätös lyhyellä aikavälillä. Syönkö hyvin vai ostanko undulaattilimonaadia juhlamoottorin voitelunesteeksi?

Patruuna pesään ja täysillä eteenpäin p*rkele!

Kommentit

Suositut tekstit