Minun kaupunkini

Sanonta ei näe metsää puilta pitää paikkansa. Uteliaisuus loppuu yleensä metsän reunaan ja silmät sulkeutuvat kaikelta siltä mitä voisi olla jos katsoisi vielä vähän tarkemmin. Myös kaipuu kaukomaille ja jatkuva tyytymättömyys omaan lähiöön ovat pohjaan pinttyneitä ominaisuuksiamme. Kaikesta pitää nurista ja olla känkkäränkkänä. Lähiseutu kutistuu ja maisema käy ahtaaksi.

Monet muuttavat opiskelujen perässä muualle, se on aikuista, mukavaa ja jännää. Synnyinseutu ja samalla totuttu nuoruus jätetään suurella - nyt mä meen, oikeesti - asenteella. Opiskelupaikkakunta siintää edessä utuisena satumaailmana.

Kaikki uusi on uutta, mutta vain hetken aikaa. Uuteen kaupunkiin tullessaan on aluksi turisti ja matkailu tuntuu avartavalta. Uusikin käy kuitenkin jossain vaiheessa vanhaksi. Itse lähes juutuin todellisuuden mukanaan tuomaan kulahtaneeseen mielentilaan. Tuntui että kaikki on jo nähty, kaupunkiin eksytty ja löydytty. Puut ovat tulleet metsän eteen.

Olen usein miettinyt miksi ihmiset turtuvat kaikkeen? Usein jonnekin kauas tehdyn viikon matkan aikana tutustuu enemmän lomakohteeseen kuin ikinä omaan kotikaupunkiinsa. Oman kotinurkan takaa löytyy kulttuuria ja vaihtuvia maisemia. Kaupunki pitää sisällään loputtomia mahdollisuuksia. Kun Rovaniemi on nähty, voi reviiriään kasvattaa maakuntamatkailulla.

On harmi, jos kaikki todellinen jää joulupukin, porojen, joulurenkutusten ja kaiken sen rakennetun imagon taakse. Kaupunkini on paljon muutakin kuin pintaraapaisu. Se on silmien avaamisen arvoinen. Onneksi löysin sen uudestaan.

Kommentit

Suositut tekstit